Jarmo Saastamoinen


Olen perheellinen, 37 vuotias kahden pienen lapsen onnellinen isä. Ammatiltani olen talotekniikka puolen sähköasentaja. Urheilu on kuulunut jossain määrin elämääni junnuvuosista lähtien. Junnuna pelasin lentopalloa sm-sarjatasolla pielavedellä. Muutto ”opiskelun” perässä iisalmeen jätti lentopallon ja tilalle tuli kamppailulajit ja myös kamppailu itseäni vastaan. Niin kuin monella nuorella tuohon aikaan myös minulla alkoholi ja päihteet vei ison osan vapaa-ajasta. Kamppailulajeja harrastin vuodesta 1998 vuoteen 2015. Taekwondossa suoritin 2.danin ja toimin ohjaajana. Jujutsussa suoritin ruskean vyön, kutsu dan kokeeseen on kuulemani mukaan vieläkin voimassa. Nyrkkeily jäi viimeiseksi josta siirryin valmentajan poismenon johdosta CrossFit:iin, enkä ole päätöstä katunut.

CrossFit:istä kuulin ensimmäisen kerran ehkä kymmenisen vuotta sitten, tyrmäsin lajin tylysti, onhan painoja kolisteltu jo vuosisadat ajattelin. Nyrkkeilyn jäätyä halusin löytää lajin josta nauttisin ja joka olisi tarpeeksi haastavaa. Luettuani Matti Knaapin jutun winter wareista, ajattelin että kuullostaapa pirun hyvälle. Tunnen Villen jo Iisalmen ajoilta ja tiedän miten hyvä tyyppi mies on ja velho valmennushommissa. Käänsin kelkkani ja ilmottauduin huhtikuun 2015 on rampille.

On-rampille oli helppo tulla, valmentajien suhtautuminen tuleviin harrastajiin oli hienoa mikä teki minuun jo suuren vaikutuksen. Ensimmäisen treenin jälkeen olin oksentaa verta, mutta olo oli eufoorinen, Matin kannustus, treeni kavereitten yhteen hiileen puhaltaminen sai minut tekemään päätöksen jäädä salin jäseneksi, tämä oli sitä mitä halusinkin.

Ensimmäiset maastaveto treenit oli karmiva kokemus, parikseni tuli Emilia Vihantola tuolloin vielä Kärkkäinen. Luultavasti hän on salin pienin nainen kooltaan mutta ei todellakaan voimiltaan. Tuskin sain sataa kiloa ylös muutamaa kertaa kun oli Empun vuoro. Samat painot ja tuo tirppana veti hymyissä suin toista kymmentä kertaa, olin totaallisesti myyty lajille. No onneksi nyt kahta vuotta myöhemmin maastaveto tulos on parantunut 50 kilolla.. :).

Laji sopii skaalattavuuden ansiosta kaikille. On hienoa nähdä miten valmentajat näkee urheilijat persoonien kautta eikä tulosten kautta, kaikki on yhdenvertaisia. Yhdessä tekemisen, valmentajien hyvän ohjauksen, ja tarpeeksi haastavien treenien ansiosta tuloksetkin paranee, varmasti. Omalta kohdalta ehkä tärkeimpänä saavutuksena tähän asti on ollu selkä vaivojen parantuminen joista olen kärsinyt armeijan ajoista lähtien. Ja tietenkin uusien kavereitten löytäminen. Painoa olen saanut kymmenen kiloa lisää, olkoon se katsojan silmissä onko se laardia vai lihasta..:)

Yrittäminen on onnistumista tärkeämpää. Jarmo