Moi. Olen Jenni. Nummelasta lähtenyt ja eri paikkojen kautta Kuopioon päätynyt 34-vuotias nauravainen nainen. Liikunta, hyvinvointi ja luonto ovat aina olleet minun juttuja. Kasvoin liikkuvassa ja retkeilevässä perheessä. Isä vei pelaamaan pesäpalloa ja joka viikko metsään, äiti laittoi ituja ja kasvisruokaa pöytään. 15 vuoden partiotaustan jälkeen luin itseni erä- ja luonto-oppaaksi, kun keksin, että harrastuksesta voi lukea ammatin. Luontoreissuilla ollessani tuumailin, että joku vähän parempikin ammatti olisi hyvä. Valmistuin liikunnan ja terveystiedon opettajaksi 2013. Halusin ymmärtää kehon ja treenaamisen suhdetta paremmin, joten pakettia täydensi personal trainerin paperit vuonna 2016.
Törmäsin CrossFit:iin opiskeluaikoina Jyväskylässä. Aikana, jolloin kaupungissa ei vielä ollut CrossFit-saleja. Jotain uutta lajia harrasti joku outo joukko. Tunsin heistä yhden ja menin kampuksen kentälle mukaan ähertämään juoksupainotteisen ja oman kehon painoilla tehdyn treenin. Löysin itseni läähättämässä maalissa viimeisenä. Olin tottunut pärjääväni, sillä liikuin paljon. Tosin myönnettäköön, että parikymppisenä olin sellainen tyttö, joka ei salilla uskaltanut lisätä painoja, kun pelkäsi lihasten kasvavan liian isoiksi. Sain manguttua tuttuni laatimaan minulle CrossFit-tyyppisen saliohjelman. Tein ohjelmaa ekalla kerralla 2,5h ja toivuin siitä viikon. Menin tekemään sen uudestaan. Ja uudestaan. Kuntoni kehittyi nopeasti. Joidenkin viikkojen jälkeen selvisin ohjelmasta reilussa puolessa tunnissa. Olin koukussa.
Tavoitteenani oli liittyä CrossFit-salille. Kun muutin töiden perässä Kuopioon lokakuussa 2014, se oli mahdollista. Otin yhteyttä CF Kuopioon. Intensiivikurssi läpi vanhalla salilla ja lähdin opettelemaan tempausta, valakyykkyä, tuplahyppyjä, kippileukoja.. kaikki olivat uusia liikkeitä. Ensimmäisen kuukauden ajan jännitin salille tullessa, kun mietin, mitä oli tulossa ja selviäisinkö siitä. Olin usein pihalla kaikesta ja tuntui, että olin viimeisten joukossa. Päätin olla vertaamatta itseäni muihin ja keskittyä itseni ja oman tasoni kehittämiseen. Se helpotti. Laji tempaisi minut mukaansa, raakana. Pidin siitä, että valmennus oli ehdottoman ammattimaista ja tarkkaa. Huolellinen tekniikan läpikäynti ja henkilökohtainen palaute paransi tuloksiani ja auttoi minua kehittymään. Olin otettu. Halusin itsekin olla samalla paikalla – kannustamassa ja auttamassa urheilijoita kehittymään parhaiksi versioiksi itsestään. Muutaman kuukauden päästä salille etsittiin uutta apuohjaajaa ja minut (onnen possu) valittiin mukaan ohjaajakoulutukseen.
Nykyisin olen ollut ohjaamassa vajaa pari vuotta. Parasta antia minulle ohjaajana on vuorovaikutus urheilijoiden kanssa. Ja erityisesti ne hetket ja palautteet urheilijoilta, kun joku onnistuu parantamaan suoritustaan, edes hitusen, neuvoni tai vinkkini avulla. Suunnittelen usein uusia alkulämpöjä tavoitteenani nähdä osallistujan kasvoilla hymy. Se on minulle merkki onnistumisesta. Tekemisen on oltava laadun ja tavoitteellisuuden lisäksi myös hauskaa ja salilla pitää viihtyä. Elämää itsekin nähneenä ymmärrän, että useimmilla on elämässä muutakin kuin CrossFit ja on mentävä elämäntilanteiden ja päivän jaksamisen ehdoilla. Joskus on hyvä vain tulla salille ja tehdä parhaansa, saada täydellinen nollaus kaikelle muulle.
Kuopion salilla ehdoton suosikkini on savolaisen veikeä ja lupsakka meininki. Aloittaessani en tuntenut ketään. Salilla touhutessa tutustui kuitenkin muihin nopeasti. Salilla kaikki tietävät, että ketä tahansa voi pyytää pariksi ja että toisia ei katsota pitkin nenänvartta vaan tsempataan kohti parempia suorituksia. Oma tavoitteeni on Villen ja Matin jalanjäljissä puhutella salilla kävijöitä heidän etunimillään. Nimien muistamisen todellinen grand slam!
Matkan varrella on tullut harrastettua monenmoista, nimimerkillä kaikkea tekee mieli kokeilla. Vahvimmat taustani ovat joukkuelajeissa ja pallopeleissä, joissa olen kisannut fudiksessa, salibandyssa ja footbagissa. Nyrkkeilyä, maantiepyöräilyä, vaeltamista, tanssia, voimistelua ja muuta on tullut väännettyä. CrossFit:in parissa olen viihtynyt erityisesti lajin monipuolisuuden takia. Treenit ovat haastavia ja tehokkaita. Aina löytyy jotain kehitettävää ja harjoiteltavaa. Itsensä haastaminen ja epämukavuusalueella oleminen tuovat kiksejä, joita ei saa muualta. Harjoittelen edelleen rengas muscle-uppia ja toivon, että tykästyisin soutamiseen. Kaikilla meillä on omat haasteemme ja minulla se on atooppinen iho. Käsien iho aukeaa helposti ja yritän löytää ratkaisuja, joilla selvitä tankojumpista ja hiertävistä liikkeistä paremmin. Yli kolmekymppisenä lajin aloittaminen ei vie enää huipulle, mutta matka paremmaksi urheilijaksi on mahtava ja on kunnia olla jakamassa sitä teidän kanssanne.
Ja löytyi salilta myös jotain muutakin… <3
