Tervehdys urheilijat. Ville antoi minulle kunnian aloittaa ohjaajien esittelyt ja jatkossa myös muut ohjaajat tulevat itsensä esittelemään. Tämä esittely on siis suoraan minulta sinulle, arvon lukija.
Olen 30-vuotias perheellinen mies, ajoittain eksyn syvälliseen filosofiointiin ja työkseni ajelen keltaista sinivilkkuista pakettiautoa eli ambulanssia. Tämän lisäksi aloitin syksyllä 2016 fysioterapeutin opinnot JAMK:ssa ja voi olla, että ajoittain näihin opintoihin liittyviin tehtäviin saatan tarvita myös TEIDÄN kaikkien apua. Muita harrastuksiani on mm. lukeminen, piirtäminen, kitaransoitto huonosti, skeittaus, lumilautailu ja nyt voimanosto, jossa minun on tarkoitus myös jossain vaiheessa kilpailla tai ainakin osallistua kisoihin. Vaikka aikatauluni onkin varsin täynnä jo työn ja opintojen osalta, on CrossFit Kuopio minulle niin tärkeä asia elämässäni, että löydän aina aikaa myös ohjaustyöhön.
Sali on myös meidän perheemme yhteinen juttu ja varmasti myös perhe on tullut teille kaikille tutuksi; vaimoni Emilia, joka myös minulle toimii kannustimena kehittää itseäni parempana miehenä, isänä, urheilijana ja ihmisenä, sekä poikani Tuomas, joka jo suurimmalle osalle teistäkin on tullut tutuksi joko treeneistä ja kisareissuista.
Itse CrossFit:in pariin ajauduin ensimmäisen kerran jo vuonna 2009, kun satuin huomaamaan jossain netin syövereissä artikkelin Mikko Salon Games voitosta. En ollut ikinä ennen edes kuullut koko lajista, mutta lopulta päädyin CrossFit main sitelle eli sinne sivulle mistä alkuperäiset WODit löytyivät. Aloin seurata sivua ja teinkin säännöllisesti päivän WODin kotona olohuoneessa eli skaalaaminen tuli heti alussa tutuksi. Tuohon aikaan en ollut edes kuullu kippaamisesta, joten kaikki leuat tein tiukkana ja olinkin melko kova niitä tekemään, toistomaksimit olivat jo kylmiltään +20. Painoa minulla tosin oli noihin aikoihin noin 70kg. Ensimmäinen metcon oli ”Fran” ja tein sen 38kg tangolla (kaikki painot mitä kotoa löytyi) ja leuat tiukkoina; aika taisi olla jotain 25min eli vähän jäi vielä kirittävää. Jatkoin main siten parissa useita kuukausia, kunnes se pikkuhiljaa jäi vähemmälle ja kiinnostuin kasvattamaan massaa.
Muutaman vuoden satunnaisen (tehottoman) punttailun jälkeen pyörin vähän aikaa vapaaottelusalilla, mutta muutto Kuopioon lopetti sen touhun. Kävin kuitenkin bjj peruskurssin ja kävin painimassa muutamia kertoja viikossa CrossFit Kuopion naapurissa ja minulla olikin tapana tulla ”wanhan” salin ylätasanteelle odottelemaan Emilian treenien loppumista. Eihän siinä kauaa tarvinnut vaan istuskella kun sitten tutustumistreenin kävin tekemässä ja lopulta on-rampille ilmoittauduin. Tämä oli kevät/kesä 2012 eli aivan salin alkutaipaleella, kun 80kg tempaus oli vain harvojen herkkua ja Mattikin oli 130kg takakyykyistä innoissaan.
Valmentamishommat tulivat hyvinkin pian mukaan kuvioihin kun Ville ehdotti, että alkaisin avustamaan on-rampin vedossa. Olinkin mukana on-rampilla kakkosmiehenä/demomiehenä jo muistaakseni loppuvuodesta 2012 ja sitä jatkoin koko alkuvuoden 2013, kunnes elokuussa kävin Level 1-sertin Tampereella. Tämän jälkeen olenkin sitten toiminut ohjaajana säännöllisen epäsäännöllisesti johtuen työajoistani päivätyössä. Muista sertifikaattikursseista olen käynyt CrossFit Mobilityn sekä itselleni selkeästi isoimman jutun maaliskuussa 2016 joka oli CrossFit Kids Lontoossa. Serttien lisäksi otin itseäni niskasta kiinni ja perustin salin jäsenille myös voimailuseuran, jonka tehtävänä on mahdollistaa kilpailu myös painonnoston ja voimanoston parissa.
Valmentamisesta innostuin niinkin isosti, että haaveilen jo siitä ihan päivätyönä ja tätä haavetta kohti kovaa vauhtia ollaan menossa, nyt opintojen muodossa. Työssäni ensihoidossa näen paljon erinäisiä ongelmia, joihin pystyisi vaikuttamaan isosti jo pelkästään oikeanlaisella liikunnalla ja nimenomaan tähän oikeanlaiseen liikkumiseen haluaisin pystyä vaikuttamaan. Ohjaamistyön koenkin toimivan tasapainottavana tekijänä, kun pääsen itse tekemään yhteistyötä teidän kanssanne ja näen huikeita onnistumisia. Kouluun hakiessani viime syksynä käytinkin yhtä tapausesimerkkiä (nimettömänä tietenkin) kun kuvailin suurta onnistumisen tunnetta elämässäni.
Kaiken kaikkiaan salista on tullut minulle kuin toinen koti, jonne on aina mukava tulla. Villestä ja Matista on tullut minulle (klisee varoitus!) kuin veljiä ja tiedän heidän olevan tukena niin hyvässä kuin pahassa. Uskoisin, että monet teistä kokevat samoin. Toivon mukaan arvostukseni salia, sen valmentajia kuin myös kaikkia urheilijoita kohtaan näkyy myös siinä, että olen aina valmis vastaamaan kysymyksiin ja tarjoamaan apuani. Ja hei, Mattihan minut jo kerkesi nimeämään ”Mr. Bro Scienceksi” (ja Ville ”Larry St. Holmesiksi”, jonka alkuperä jää hieman epäselväksi) ja tämä (todennäköisesti) juontaa siitä, että luen paljon ja avoimin mielin tutustun myös vaihtoehtoisiin tapoihin.
Siinäpä kai se. Tulevaisuudessa omat tavoitteeni pyörivät voimailun saralla, joten toivon mukaan raudat tuntuvat kevyiltä, niin teillä kuin minullakin. Lisättäköön vielä, että ”elämä on helppoa kun on voimaa”.
