Nosto hyväksytty 2-1 tuomariäänin, juryssa tapahtuu liikehdintää. Tuomarit kokoontuvat juryn pöydän ympärille, hetken palaveri ja kuin elokuvien Roomassa peukalo kääntyy alaspäin, nosto hylätty. Paidan selkämys liimautuu selkään kiinni ja juuri nyt paidan kauluskin tuntuu muutamaa kokoa liian tiukalta. Katsomossa kuuluu supatuksia. Lavalta juuri poistunut varreltaan kovin pieni nainen on herättänyt mielenkiinnon muissakin kuin omissa kotijoukoissaan. Noin puoli tuntia sitten hän oli kovalla työllään ansainnut uransa ensimmäisen SM-mitalin, hopeisen tällä kertaa. Lopulta voittaja ratkesi vain yhden kilon erolla.
Mutta nyt lavalla odottaa tanko, johon on lastattu painoa 83kiloa. Reippain askelin, hymy suupielessä, tangon luokse astelee nainen, jonka koko olemus viestii itseluottamusta. Tulos on saatava ja se on tulossa. Ote tangosta, syvä hengenveto ja voimakas veto. Tanko lentää rinnalle, kevyesti kyykystä ylös, liike pysähtyy, happi vaihtuu, pieni niiaus ja tanko kohti kattoa. Tanko on suorilla käsin, merkki päätuomarilta, tanko lattiaan ja nosto hyväksytty 3-0. Nyt on tulos ja sm-mitalit varmistuneet. Tässä kohtaa tuli selväksi, että nyt kilpaillaan voitosta.
Siinäpä tiukka avaus tämän kertaiseen kisaraporttiin. Tällä kertaa lajina painonnosto. 17.2.2017 jää ainakin minun mieleeni tärkeänä päivänä, tuona päivänä CrossFit Kuopio sai ensimmäisen sm-mitalinsa, kun Emilia Vihantola osallistui Rovaniemellä järjestettyihin painonnoston sm-kilpailuihin painoluokassa 53kg. Kun kilpaillaan Suomen mestaruudesta tarkoittaa se, että jaossa on kolme mitalia: tempaus, työntö ja yhteistulos. Tällä kertaa kotiin tuomisena kolme hopeista mitalia, tulokset tosin sitä luokkaa, että jopa voittoon oli mahdollisuus.
Kilpailuihin valmistautuminen oli tällä kertaa täysin erilainen urakka kuin mihin on tähän asti totuttu. Omat haasteensa painonnostoa ajatellen toi vain kahta viikkoa aiemmin käydyt Winter War-kilpailut sekä se tosiasia, että tällä kertaa ei riittänyt enää, että on suorituskyvyltään huippuiskussa vaan myös kehonpaino tuli ottaa huomioon. Emilia nosti tulosrajat aiemmin sarjaan 58kg ja nyt tavoitteen oli nostaa luokkaa alempana sarjassa 53kg. Tarkoitti se siis painonvetoa eli painonpudotusta. Vaikka itse sitä jännitinkin kaikkein eniten, meni painonveto kuitenkin todella hyvin, siitäkin huolimatta, että kisoja edeltävänä tiistaina joutui Emilia hakeutumaan päivystykseen vatsakipujen vuoksi. Pikkusalaisuus siis sekin, että Emilia joutui kilpailut käymään Litalginin voimin, koska vatsakipu edelleen kiusasi.
Sitten itse kisareissuun. Kello neljä Emilia lopetti työviikkonsa ja hyppäsi autoon, joka käänsi nokkansa kohti Rovaniemeä. Edessä siis kohtuullisen pitkä automatka. Tässä kohtaa tunnelma oli rento ja suurin jännitys siinä, että varmasti pääsemme yöpaikkaamme sisälle ja nukkumaan. Joskus alkuyöstä, vähän ennen puoltayötä, vihdoin perillä ja ilman sen kummempia pulinoita koko porukka nukkumaan.
Levottoman yön jälkeen koko porukka ponkaisi vuoteesta joskus seitsemän aikoihin, ilman herätyskelloa. Aamupalaksi Emilialla mustaa kahvia ja pari palaa suklaata, ei enempää, koska edessä olisi punnitus klo 16. Todella pitkä päivä siis edessä. Kävimme sitten aikamme kuluksi hakemassa vähän neuvoa viisaalta kaikkitietävältä mieheltä nimeltään Joulupukki ja kyllähän sieltä tuli kannustavat sanat tuleviin kilpailuihin. Nyt voisikin siis sanoa, että kaikki keinot ovat käytössä.
Pitkän päivän päätteeksi saunareissun jälkeen nopea visiitti kämpillä ennen puntaria, eväät matkaan ja eihän se sitten mennyt taas ”niinku Strömsössa”. Puntarin jälkeinen lämmintä nestetankkauksia varten tehty palkkari sheikkerissä sanoin poks ja kämppä oli sitten seiniä ja kattoa myöten kuorrutettu suklaalla. Pikkujuttuja. Vähän meinasi vaan tulla kiire vaa’alle, mutta tässä kohtaa paikallistuntemus oli taas kultaa ja paikalle kerettiin. Vaakaan lukemat 52.33kg. Paino vähän alakanttiin, mutta olo oli hyvä, joten ei stressiä. Punnituksen jälkeen Emilia malttoi kävellä punnitushuoneen ovelta noin neljä metriä ennen kuin istui lattialle ja alkoi syömään. Tässä kohtaa kilpailun alkuun vajaa kaksi tuntia ja paikalle tueksi saapui myös CrossFit Kuopiollakin vieraillut Jyrki Kononen, joka lupautui puolisonsa Marin kanssa Emilian huoltotiimiksi ja itse siinä kolmantena lähinnä seurasin em. kaksikon toimintaa ja koitin imeä kaiken opin itseeni mitä tarjolla oli; sitä oppia muuten sitten olikin tarjolla, kokemus kyllä näkyi.
Lämmittelyissä tempaukset näyttivät hyvältä ja rennolta, paikat tuntuivat hyvältä eikä kipuja tai kolotuksia ollut. Alkupainoksi punnituksessa ilmoitettu paino (60kg) vaihdettiin 63kg ja helpostihan se tuli. Seuraavana vuorossa 67kg ja tämän selvitettyään Emilia varmisti vähintään hopea mitalin. Viimeisellä tempauksellaan Emilia nosti vielä 70kg, joka harjoituksissa viime aikoina tuntunut lähes tekemättömältä paikalta. Nyt kuitenkin onnistunut tempaus ja oma kisaennätys.
Viimeisen tempauksen ja ensimmäisen työnnön välillä olikin sitten pitkähkö tauko ja Emilia kerkesi siinä hieman rauhoittua. Viime aikoina työnnöt ovat tuntuneet hyvältä ja itseluottamus oli korkealla. Siitä huolimatta ensimmäinen työntö oli hieman huolimaton ja lopulta juryn päätöksellä hylättiin. Toisella nostollaan samasta painosta ei Emilia jättänyt mitään epäselvää vaan näytti jälleen omaa osaamistaan. Viimeiseen työntöön 87kg ja myös se tuli nätisti suorille käsille.
Lopulta siis 5/6 onnistuneet nostot, tulos 70+87=157kg. Omat henkilökohtaiset kisaennätykset tempauksessa, työnnössä sekä yhteistuloksessa ja mikäs sen parempi paikka niitä tehdä kuin Suomen mestaruuskilpailut. Ei huonosti crossfittarilta.
Tämän jälkeen suklaata, kakkua ja suklaakakkua; ne on nyt ansaittu.
-Lari
Kommentoi